Anemia

Pitkin vuotta olen ollut normaalia väsyneempi ja alakuloisempi. Ei ole jaksanut urheilla, herääminen on ollut yhtä tuskaa, ei huvita lähteä mihinkään, eikä huvita oikeastaan paljon mikään. Hyvä nyt kun on ne pakollisimmat jaksanut. Selvinnyt jotenkuten työpäivistä ja lasten suurimmista tarpeista. Tukan pesukin on vaatinut oikein suunnittelua, että milloin sen jaksaa tehdä. Olen ihmetellyt, missä välissä ennen olen jaksanut hoitaa pyykit, kaupassa käynnit ja ruoanlaiton. Nyt se on ollut yhtä tuskaa. Olisin kaivannut jotakin assistenttia, joka hoitaisi meidän asioita, kun itse haluaisin vain maata kaiken vapaa-aikani. Ennen olen kai jaksanut kaiken lisäksi vielä jopa harrastaakin jotakin silloin tällöin! Olen miettinyt aina toisinaan, kärsinkö masennuksesta ja yrittänyt pakottaa itseäni silloin tällöin ulos, jotta saisin happea.

Viikolla tulin töistä seitsemän aikaan illalla ja kaaduin sänkyyn. Ajattelin ottaa pienet tirsat ja auttaa sitten lapsia läksyissä. Noooh, nukuin sitten ensiksi puoleen yöhön. Kävin syömässä iltapalan, pesemässä kasvot ja hampaat ja painuin takaisin pehkuihin. Nukuin taas aamuseitsemään. Onneksi heräsin tuossa välissä laittamaan herätyksen, sillä aamulla piti tietenkin viedä lapset kouluun ja mennä itse töihin.

Kind of how it happened.

..And the next thing that I know.

Uskaltauduin sitten lopultakin soittamaan työterveyteen aikaa verikokeisiin, kun ei tästä elämästä tule kertakaikkiaan mitään. On tässä ollut kaikenlaisia muitakin oireita, kuten huippaaminen ym., mutta en nyt ala tästä mitään sairauskertomusta tekemään. Ajan työterveyteen saikin hyvin nopeasti. Parissa päivässä verestä oli selvinnyt jo se, että hemoglobiinini oli aivan surkea! Se oli vaivaiset 94, kun naisilla alarajana pidetään noin 117:ää. Sekin siis selittää jo aika paljon tuota väsymystä. Lääkäri oli tosi hyvä ja perusteellinen. Ei jättänyt asioitani leijumaan vaan laittoi aikoja ja näytteenottoja lisää.

Pieni kuppi kahvia voisi auttaa?

Toiveajattelua tämäkin

Lääkäri heitti ilmoille myös mahdollisuuden keliakiasta. En ole koskaan ajatellut minkälaisia oireita keliakiakin voi aiheuttaa. Mutta netistä niistä lueskeltuani tajusin, että minulla on esiintynyt kymmenestä yleisimmästä oireesta ainakin kahdeksaa! Jopa migreeni ja muistikatkokset voisivat selittyä sillä! Niistä kahdesta vaivasta olen kärsinyt eniten. Olen joskus aivan säikähtänyt töissäkin, kun tulee sellainen täydellinen blackout, ettei muista yhtään mitä pitäisi esimerkiksi tehdä tietokoneohjelmalla, jota on kuitenkin lähes päivittäin käyttänyt vuosikausia, ja joka on todella yksinkertainenkin vielä. Eikä tuollaiset muistikatkokset ole edes pahimmasta päästä, vaan välillä on saattanut unohtua esimerkiksi ihan normaalit suomenkieliset sanat, joita on aikonut asiakkaalle sanoa, mutta sitten unohtanut kesken lauseen mitä olikaan sanomassa. Vapaa-ajallahan tuollaiset menee sellaisen yleisen bimboilun piikkiin, eikä kukaan hoksaa edes ihmetellä, koska se on kuitenkin minulle aika luonteenomaista käytöstä. Olen opetellut käyttämään paljon muistilappuja ja kirjoittamaan kaiken kalenteriin, sillä unohtelu voi tuottaa aika suuriakin ongelmia välillä arjessa.

PS: Unohdan kokoajan mitä olin kirjoittamassa tänne seuraavaksi! :D

Lemppari mukini <3 "Normaalisti olen hoikka ja tyylikäs mutta nyt olen vapaalla."

Minulta tullaan tutkimaan myös sisäisen verenvuodon mahdollisuus ja laitetaan ehkä jossakin välissä johonkin tähystykseen. Toivottavasti asiat selviäisivät. Olen kuullut, että jotkut ovat kärsineet anemiasta kymmenenkin vuotta, eikä syy ole selvinnyt. Alkuhätiin sain tietenkin rautatabletit, joita olen ottanut tuoremehun kanssa kahdesti päivässä. Olen muutenkin syönyt yleensä aika monipuolisesti ja paljon kasviksia, mutta nyt olen kiinnittänyt siihen erityistä huomiota. Tietysti sekään ei mitään auta, jos elimistössä on imeytymishäiriö, joka estää raudansaantini. Sellaisen asian olen myös huomannut jo joskus alkuvuodesta, että liha ei maistu välillä ollenkaan. Se jotenkin etoo mua. Jopa kana, jota olen aina ennen päästellyt ilolla. :D Mutta eiköhän tämä homma nyt tästä lähde etenemään. Parin viiikon päästä sitten uudestaan verikokeeseen. Ja KUN saan itseni taas kuntoon niin aloitan taas urheilunkin uudella innolla. Nyt olen ollut kaiken muun lisäksi melko pitkään vielä flunssassakin, niin en ole viitsinyt pakottaa itseäni edes lenkille. Ärsyttävä noidankehä, kun ei jaksa urheilla, ja samaan aikaan tietää, että juuri se urheilu saattaisi lisätä sitä jaksamista. Mutta pitää nyt malttaa, että ensin paranen flunssasta, ja saisin rautavarastot edes vähän paranemaan.

Everything's gonna be allright, right?

Pale face(and all the rest too)?

Meikäläinen on tässä nyt viime viikkoina kuullut joitakin kertoja seuraavankaltaisia kysymyksiä: "Ootko ollut sisällä koko vuoden? Eikö ois kivempi olla ulkona auringonpaisteessa? Oletko kuullut suihkurusketuksesta..?" ja kehoituksia, kuten: "Mene hyvä tyttö ulos! Laita purkkirusketus! Mee solariumiin!"  jne, jne.. No viikko sitten tuli oikein pohjat. Olin lenkillä(Siis huom!LENKILLÄ,ULKONA, AURINGONPAISTEESSA!!), kun joku täysin vieras vanhempi rouvashenkilö oikein pysähtyi pyöränsä kanssa ihan vain kysyäkseen ovatko sääreni aina näin kalpeat. Äänensävy oli lähinnä paheksuva ja syyttävä, ihan kuin kalpeuteni olisi todella vastenmielistä ja etenkin häntä häiritsevää. Vastasin, että "kyllä ne aika lailla aina taitavat olla". Olin ensimmäisen kerran tänä kesänä uskaltautunut melko lyhyissä shortseissa ihmisten ilmoille. Yleensä olen capri-tyyppiä. :P

Katsahdin jalkojani ja kyllähän ne tosiaan suorastaan loistivat valkoisuuttaan auringon osuessa niihin. Jos ei oteta lukuun erinäisiä mustelmia, haavoja ja leikkausarpia. Mustelmia tuleekin minulle todella helposti ja verisuonetkin loistavat kivasti ohuen nahkani alta. Joten hallelujah pitkille lahkeille vain! :D Noh, rouva jatkoi vielä, että "Etkö viihdy ulkona?". "No kyllähän minä koitan ulkona olla aina silloin tällöin", vastasin. Sanoin vielä, että en yleensä rusketu, palan vain. Mutta tämähän ei rouvalle mennyt läpi, vaan hän tokaisi äkäisesti: "Sinä et vaan ota aurinkoa! Pitää mennä pihalle heti aamusta, kun ilma ei ole vielä liikaa lämmennyt, niin ei takuulla pala!". Tässä vaiheessa minua alkoi jo hiukan suututtaa moinen asioihini sekaantuminen, mutta kärsivällisesti vastasin(ehkä hiukan piilokuittaillen kuitenkin), että aamulla menen yleensä töihin. Rouvahan paljastikin sitten olevansa itse eläkeläinen, joten oli aikaa makoilla auringossa. Oikeasti teki mieleni sanoa, että ainakaan minusta ei tule "isona" yhtä ryppyistä kuin sinusta..

Käytin suojakerrointa 50 ja yritin pysytellä varjossa.. Erikoiset "rusketusrajat"! :D

Tää on tosi ihana tuote! Suojakerroin 50, ja suihkepullo helpottaa käyttöä. Tämä tuote ei liity edelliseen kuvaan. :P

Ärsyttää, kun asiakaspalvelijana saan työpaikallani ihan tarpeeksi kuunnella yleensä vanhemman ikäluokan ajattelemattomia kommentteja ulkonäöstäni, koostani, muodoistani, pukeutumisestani, meikistä, hiusten väristä, kampauksestani, siitä miten työni heidän mielestään kuuluisi hoitaa, niin sitten sama jatkuu vielä vapaa-ajallakin. Olen tässä vuosikymmenen aikana oppinut, että meille myyjille saa ilmeisesti sanoa päin naamaa ihan mitä vain sylki sattuukin suuhun tuomaan, ja myyjän tulee pysyä kärsivällisenä ja kohteliaana siitäkin huolimatta, että häntä on juuri loukattu. Vapaa-ajalla tekisi kovasti mieleni töksäyttää asioita takaisin, mutta pitää aina miettiä, että jos tuo kyseinen henkilö tuleekin sitten vaikka huomenna asioimaan liikkeessämme. Ja sellaiset selkeästi täysin vanhuudenhöperöt ihmiset ovat tietysti luku erikseen, ja heille pitääkin antaa kaikki anteeksi!

Tää on niin paras! Mä oon ehkä irkku.

Oikeastaan en edes ole kovin suuri rusketuksen ihannoija. Kyllähän monet näyttävät jopa terveemmiltä sellaisen tasaisen pienen rusketuksen kanssa. Monella iho näyttää hehkuvalta ja hyväkuntoiselta, huomaa että on tullut ulkoiltua. Mutta kun meillä "albiinoilla"(anteeksi sanan väärinkäyttö) se iho muuttuu auringonoton jälkeen vain tulipunaiseksi ja alkaa kuoriutumaan pois. Se on arka, kipeä ja ruma. Siitä on terveennäköisyys kaukana. Joskus nuorempana olen purkkirusketukseenkin turvautunut,mutta siinä on vaan jotenkin liikaa vaivaa levittää se voide. :D Siitä jää ihan aina läiskiä ja rajoja. Lopputuloksena on paskaisen näköinen iho, ja ns. rusketus häviää parissa pesussa. 

Suihkurusketus ja solarium ovat kalliita, ja mielestäni rahanhukkaa. Solariumissa olen käynyt joskus teininä muutaman kerran, kun äiti maksoi. Minua ahdisti aivan suunnattomasti siellä makaaminen, tuntui kuin olisi laitettu elävänä ruumisarkkuun. :S Sittemmin myös sen terveellisyys on alkanut epäilyttämään, ilmeisesti siinä on riskinsäkin.

Jaiks, älkää krepatko tai paahtako mua!!

Katsokaa nyt, ulkona ollaan! Tänä kesänä otettu kuva. :)

                 Tänäänkin laitoin hellevaatteet päälle, rasvasin ihoni, laitoin huivin päähän ja menin ulos..                       Mutta hetkinen.. minne katosi aurinko, jota hetkeä aiemmin ikkunasta ihailin..?

Ei hirveesti ainakaan lomapäivilleni osunut tänäkään vuonna hellepäiviä. Työpäivinä niitä kyllä tokikin piisaisi! :S Töissä on kyllä ihan mukava olla nihkeimpinä päivinä, sillä siellä on ihanaakin ihanampi ilmastointilaite. Kotona on aina sisällä vähän samanlainen sää kuin ulkonakin. Paitsi ei tänne sentään sada, ainakaan kovin paljoa!

Ei, kuvaa ei ole muokattu. :D

Jälleen ulkona!

Tähän väliin selfie muuten vaan! :P

Todistuskappale nro.3.

Olen siis kohdannut ihan riittämiin rasismia ihonvärini vuoksi. Anteeksi jälleen yhden sanan väärinkäyttö. Mutta anyways, jätettäköön mun kalpea naamani nyt rauhaan! It is what it is.

Vertailukohtaa. Mä oon toi alempi(jalka). :D

Pää

Viime tekstissä sivusin pääni sisäpuolta, nyt keskityn sitten vaan ulkopuoleen. :D Olen syntynyt blondina, minkäs teet, aina ei oikein yhdistä. Olen kuitenkin kokeillut vähän kaikkia muitakin värejä, palaten aina lopulta siihen vaaleaan. Nyt minulla on ollut melko pitkä punapää-kokeilu, reilusti yli puoli vuotta se on jo kestänyt. Olen haaveillut monesti esim.kultakuparin värisistä kutreista, mutta sitten olen aina ajatellut, ettei minulle ne punaiset sävyt oikein passaa. Taisin kuitenkin olla väärässä, sen huomasin kun yhtäkkiä lähes puolipiruuttaan päätin vain kokeilla. Punaisessa värissä on se hauskaa, että se on eri värinen joka pesun jälkeen. Sitä voi vielä korostaa oransseilla ja punaisilla värihoitoaineilla, joita ilman väri katoaisikin parissa viikossa. Niillä saa hyvin pidennettyä värjäysvälejä.

Koska kyllästyn nopeasti, niin kokeilen myös lähes joka värjäyskerralla eri sävyä ja eri merkkejäkin. Nyt viimeksi totesin, että siihen on syynsä, miksi jonkun merkin väri maksaa vaan 5 euroa. :S Sitä en enää kokeile. Yksi purkki ei riittänyt läheskään, kun tukka onkin taas yhtäkkiä kasvanut aika pitkäksi. Kuitenkin joiltain, n.12 euroa maksavilta väriaineilta se yksi paketti riittää juuri ja juuri. Lisäksi tuosta halvasta aineesta jäi tukka ihan likaisen tuntuiseksi, vahamaiseksi, vaikka pesin värjäyksen jälkeen vielä shampoollakin. Kannattaa siis vaan satsata se puolta enemmän, tai etsiä tarjouksia tutuilta merkeiltä. Halpaahan tuo itse värjäily on jokatapauksessa.

En käy melkein koskaan oikealla kampaajalla. Saatan jopa leikatakin tukkani itse, tai sitten sisko tai kaveri leikkaa. On minulla toki kavereinakin ihan oikeita kampaajia, joilta saa lähes ilmaiseksi apua. :) Mutta tykkään värjäillä itse, se on helppoa ja saa sitten valmista koska vaan, ilman ajanvarailuja. Olen muutenkin hiukan sellainen itseoppinut harrastelijakampaaja, värjään, leikkaan ja laitan tuttujen hiuksia aina silloin tällöin. Pidennyksiäkin on tullut liimailtua. Olen kai tehnyt jo kaikki mahdolliset virheet harjoitellessani omalla päälläni, joten virheistä oppineena teen muille parempaa jälkeä! XD Että tervetuloa vaan Perstuntumalla-kampaajalle! :P

Viimeisiä blondikuviani. Ihq <3 :D

Tässä tällaanen kullankeltaanen :D

Ensimmäinen kuparikokeilu. Näin jälkeenpäin näyttää tosi hailukalta! Mutta silloin se tuntui isolta muutokselta. Naamakin on vähän valju, kun rempan jälkeen oli vielä toki tukka värjättävä! :D

Vähän lisää pigmenttiä

Kind of orange

Vähän vakavana..

Mahonki

Finally really RED!

Mutkia matkassa (ja niiden suoristamista)

Hei! Olin täysin luovuttanut tämän blogin suhteen, mutta ehkäpä koitan vielä herätellä tätä ainakin toisinaan.. Aina kun olen ajatellut palaavani tänne, se on tuntunut vaikeammalta kuin edellisellä yrittämällä. Elämä on viimeisen reilun puolen vuoden aikana näyttänyt välillä aika paljonkin sitä nurjaa ja raskaampaa puoltaan. Vastaan on tullut sellaisia asioita, joihin en olisi koskaan voinut varautua. Nyt kuitenkin tuntuu, että pohjalta ollaan päästy, tai ainakin ollaan pikkuhiljaa pääsemässä nousemaan takaisin pinnan tuntumaan. Välillä vetää aika nöyräksi tämä maailma, kun tajuaa, ettei olekaan aivan voittamaton. Joskus jokaiselta vaan loppuu voimat.

Olen aina ollut hurjan huono puhumaan asioistani, tai pyytämään keltään apua. Siksi pahat asiat varmaan aina kertyvätkin pankkoon, ja sieltä ne sitten vyöryvät kertarysäyksellä niskaan, täysin varoittamatta. Onneksi minulla on kuitenkin paksu nahka loppupeleissä. Ja lujalla tahdolla mennään vaikka läpi harman kiven, eikö totta?

Seuraava kuva antoi mulle jotakin kummallista taistelutahtoa pahimpana hetkenä :D

Mutta nyt siis positiivisiin asioihin! Ensinnäkin koti on edistynyt. Ollaan saatu valmiiksi sekä vaatehuoneen- että makuuhuoneen remppa! Unbeliviable!!! Pikkasen meinas olla haastavaa, mutta nyt meidän ei tarvi enää nukkua olohuoneessa, eikä vaatteiden pahvilaatikoissa. :D

Tässä vasemmalla näkyy ulkoseinä, joka tuli homeisen lastulevyn alta näkyviin. Tuossa toisella seinällä on jo laitettu välivillat ja muovit. Girlpowerilla mentiin. Neljä naista saa paljon aikaan! :)

Jes, levyt seinässä! =)

Uusi turkki henkaroidaan uuteen vaatehuoneeseen. :P

Turvallisen näköistä sirkkelin käsittelyä by wifie´<3 Mutta hyvää jälkeä tuli!

Tsemppiä remppaan.. Ei aina mee turvallisesti! Kaverilla tuli vähän osumaa vasarasta. :S

Opeteltiin laittamaan laminaattilattioita. Haastavaa jos seinät on vinossa. XD

Lattian testiryhmä

Jep, hyvä tuli. :) Hyllyt lisättiin toki myöhemmin, kuvaa ei oo, mutta tämän lattian väriset.

Tuolla seinällä sai listoittamista harjoitella ihan toden teolla. :D

Tuo tuli maton mukana.

Tuttavan baarista ylijäänyt omppusiiderilamppu tuli meille.

Noin. Katosta lattiaan laitettiin uusiksi toi vaatehuone. Paljon pakkelia, hiomista ja monta maalikerrosta se vaati. Alunperin huone oli kokonaan valkoinen ja tosin ruma harmaa muovimatto lattiassa. Seinät olivat hiukan kostuneet, koska vieressä on pesuhuone, jossa huono ilmanvaihto. Valkoisissa seinissä oli siis mustia täpliä. :S Voitte varmaan ilman kuvaakin päätellä miltä se näytti. Kaksi seinää revittiin ihan kokonaan auki ja laitettiin uudet villat ja lastulevyt. Nyt pesuhuoneessa on ilmankuivain, joka ehkäisee tehokkaasti uusia kosteusvaurioita.

Sitten makkari! Aiheesta oon kirjoittanut ennenkin.. Monta yritystä pahanonnen huoneen kanssa, mutta NYT se on OIKEESTI valmis!!! Ennen-kuvia oon julkaissut täällä:
http://fe-vibes.blogspot.fi/2012/09/ennen-sitten-ja-sitten-ja-vielakin.html

Laitan laminaattia jälleen hikisen muovimaton päälle. Ai niin, oon nykyään punapää, mutta siitä lisää myöhemmin. :D

Noin. Paljon jo tehtynä.

Veihän se voimat. Tuksu-tyyny muutti jo makkariin. Listat ja sänky vielä puuttuu. 

Löydettiin juuri lattian väriset kattolistat. Noi oli tosi hankalat laittaa, but we did it! Ja noin paljon jäi ylikin vielä. :P
Lattioihin taas tuli tummnruskeat listat, koska katto on maalattu ruskeaksi, ja myös sänky ja lipasto on tummaa puuta.

Siinä!!! Todellakin nyt pitää ostaa yksivärinen päiväpeitto, tämä on muuten vähän rauhaton. Muut seinät ovat kyllä valkoiset. :) <3

Olen myös ostanut pari uutta ikkunaa yläkerran huoneisiin, joissa veti talvisin niin, ettei niitä paria huonetta ole käytetty paljon muuhun kuin varastointiin. Siellä onkin varmasti sitten seuraavat remppakohteet. :S Ei pelkoa, että hommat loppuis! Niin tokikaan noita laseja ei tarvinnut itse asentaa, vaan siihen tuli ammattilaiset kaupan päälle. :P Rouva kommentoi, että olen ymmärtänyt ikkunashoppailun ihan väärin. XD Hiukan kalliimpaa hommaa toi olikin.

Myös välieteinen on saanut uutta valkoista maalipintaa ja Elvis-seinätarran. 

Niin se koti valmistuu pikkuhiljaa.. Tässä lapseni näkemys meidän kodista. <3

Tulikin keskityttyä nyt vain näihin remppa-asioihin. Pian uutta postausta niistä muista elämän iloista! Peace and love everybody! <3

Kappas vain, se on taas pari viikkoa lipunut sormien välistä ihan huomaamatta. Paljon on tapahtunut kaikenmoista, mutta kerron nyt vain tässä välissä että olen elossa! Ei kyllä ihan täysin tunnu siltä kun toinen olkapääni/hartiani ja toinen puoli niskasta on varmaan jotenkin tulehtunut, sillä tällaista jatkuvaa särkyä en ole ennen siellä tuntenut. Välillä on niin kipeä ettei mitään muuta pysty ajattelemaan. :S En viitsi siis kauan istua tässä kirjoittelemassa.

Pakko kertoa näin yhtäkkiä mun uudestisyttyneestä rakkaudestani ihanaa pehmoista, pörröistä mohairneulosta kohtaan! Joskus 2000 luvun vaihteen jälkeen kai vannoin ettei ikinä enää, hyi yök, mutta tässä sitä taas ollaan. On-off -suhteessa.. :D Oon ostanut pienen ajan sisään kolme Mohairneuletta Seppälästä:

Tää on mun ehdoton lempipaitani tällä hetkellä, ihana over-sized -neule!

Syksylläkin voi olla valkoisissa jos ei mee kuralammikoihin hyppimään. :D

Ja moihairia sekä oversizessia tässäkin..

Niiiiiiiin hyvä päällä ja oli tarjouksessa 9,95 euroa! :O

Myös tällaisen toispuoleisen niittineuleen oon tullut hankkineeksi

Suurin yllätys: Harkitsen ostavani seuraavaksi tämän! Minä, maailman suurin vaaleanpunaisen vihaaja! Mutta tuo on hieman tommonen murrettu sävy, jos nyt jotakin voin puolustuksekseni sanoa. :D
Ja malli on niin ihana, tommonen kotoisa syysvaate.

Niin joo ja kissipipo on hankittuna. (En muistanutkaan enää että mun tukka oli noin pitkä vielä jokunen viikko sitten.)

Mun hankintoja yhdistää näemmä mohair ja niitit tällä hetkellä. Tietynlaista kissamaisuuttakin on ilmassa. Tänään eräs asiakas tuli silittämään minua olkapäästä kun olin pukeutunut tuohon valkoiseen mohairneuleeseen. Kyseinen rouva sanoi: "Voi ihana, näytät aivan kissanpojalta." XD

Ai niin ja viikolla kyläilemässä käynyt ystävä toi näin ihanan yllätyksen syksyn keskelle! <3